Yhteiskuntatieteiden pisimmälle kehitelty metafyysinen rakennelma on epäilemättä uusklassinen mikrotalousteoria. Tämä teoreettinen konstruktio on metafyysinen kahdessa mielessä: 1) se selittää yhteiskunnallisia ilmiöitä yhteiskunnan ulkopuolisista muuttumattomiksi oletetuista tai ylihistoriallisista käsitteistä käsin (preferenssit, teknologia, alkuvarallisuus); 2) se konstruoi nämä selittävät käsitteet nojaten perustavampiin käsitteisiin, joita niitä ei voi johtaa kuluttajien tai yritysten käytöstä koskevasta empiirisestä aineistosta (indifferenssikäyrät, isokvantit, yms.).
Anwar Shaikhin kirja Capitalism: Competition, Conflict and Crisis (Oxford University Press, 2016) on pyrkimys hahmotella mikrotaloustieteelle sellainen teoreettinen perusta, joka tulee toimeen ilman kaikkea sitä metafyysistä roskaa, josta uusklassinen mikrotalousteoria ammentaa voimansa.
Uusklassinen oppikirjamikro
Uusklassisen mikrotalousteorian oppikirjaesityksissä (Esim. Hal Varian tai Robert Frank) lähdetään yleensä liikkeelle kuluttajan teoriasta ja edetään vaihe vaiheelta kohti yrityksen teoriaa. Kun nämä kaksi on esitetty, päädytään tutkimaan tasapainon muodostumista vaihdon kautta. Lähtökohtana on, että samat työkalut soveltuvat sekä kuluttajan että yrityksen teoriaan. Vaikka yrityksen ja kuluttajan teoria esitetään tasavertaisina, jälkimmäinen on kuitenkin eräässä mielessä perustavampi: sillä on vakaa perusta kuluttajan preferensseissä.
Uusklassisen teorian oppikirjaesitykset kuluttavat kasapäin mustetta kuluttajan ja yrityksen teorioiden yksityiskohtien rakenteluun. Lopulta ne kuitenkin palaavat yksilöiden voluntaariseen vaihtoon, joka on uusklassisen mikrotalousteorian yhteiskuntaontologinen lähtökohta. Tästä näkökulmasta taloudenpitäjät nähdään tasa-arvoisina omistajina, joilla kullakin on omaa alkuvarallisuutta. Ilman omaisuutta vaihdossa ei voi päästä liikkeelle ja toimia subjektina. Niinpä työläiset ymmärretään vähintään työvoimansa omistajina, jotka kohtaavat koneiden ja maan omistajat tasavertaisena markkinoilla. Tuotanto tulee mukaan kuvaan epäsuorana tapana järjestää vaihto.
Kuluttajan ja yrityksen teoriat
Kuten Shaikh tuo esiin, teknisesti uusklassinen kuluttajan teoria nojaa kolmeen perusmuuttujaan: hyödykkeiden hinnat, tulon asettama budjettirajoite ja preferensseihin pohjautuva hyödyn maksimointi. Kuluttajat ottavat hinnat annettuina ja maksimoivat hyötyään annetun budjettirajoitteen puitteissa. Kuluttajat siis ovat hintojen ja tulojen suhteen passiivisia, mutta hyödyn maksimoinnissaan maksimaalisen aktiivisia subjekteja.
Yritykset vuorostaan pyrkivät tuottamaan lisää juuri sen määrän hyödykkeitä, että lisäyksikön tuottamisen vastaa tuottoa, jonka se luo. Tällä tavoin yritykset maksimoivat teorian mukaan voittonsa. Samaan tapaan yritykset palkkaavat lisätyöntekijöitä siihen asti, kunnes lisätyöntekijän tuottama arvo vastaa hänen palkkauskustannuksiaan. Sikäli kuin markkinat toimivat häiriöttömästi, lopputulos on kaikkien osapuolten kannalta paras mahdollinen.
Metafysiikan karsiminen mikrotaloustieteestä
Shaikhin mukaan mikrotaloustieteestä pitää karsia turhat metafyysiset oletukset, kuten hyperrationaaliset taloudenpitäjät ja heidän muuttumattomat preferenssijärjestyksensä. Näitä oletuksia ei tarvita mikrotaloustieteen tunnettujen empiiristen tulosten johtamiseen. Sen sijaan niiden merkitys on kapitalismia oikeuttavien teoreettisten johtopäätösten tuottamisessa.
Hyperrationaalisten taloudenpitäjien ja muuttumattomien preferenssien sijaan voidaan realistisesti olettaa, että yksilöt ovat heterogeenisia, heidän motivaationsa ovat kompleksisia, joskus sattumanvaraisia ja aina alttiita yhteiskunnallisille vaikutuksille. Se, että tällainen vaihtoehtoinen realistinen mikrotaloustiede on mahdollista rakentaa, on Shaikhin kirjan lähtökohta.
Maailma ilman hyperrationaalisuutta
Shaikhin mukaan hyperrationaalisuudesta luopumisessa on paljon etuja. Kun rakennamme taloustieteen mikroperustan ihmisten aktuaalisen käyttäytymisen ympärille fantasian sijaan, 1) voimme nähdä selvemmin yksilöiden käytöksen koko monimutkaisuuden, 2) voimme saada paremman kuvan siitä miten miljoonat koordinoimattomat taloudenpitäjät päätyvät markkinoilla johdonmukaisiin ratkaisuihin ja 3) voimme saavuttaa yleisen selityksen kuluttajan ja yrityksen käyttäytymisestä.
Shaikhin opettajan Gary Beckerin mukaan mikrotaloustieteen kivijalka on periaate, jonka mukaan kysytty määrä reagoi negatiivisesti hinnan korotukseen: kun tavaran hinta nousee, kuluttajat ovat kollektiivisesti haluttomampia ostamaan sitä. Shaikhin keskeinen väite on, että tämä tulos on täysin riippumaton kuluttajan käytöstä koskevasta uusklassisesta mallista. Sen johtamiseen ei tarvita hyödyn maksimoinnin tai indifferenssikäyrien kaltaisia monimutkaisia metafyysisiä konstruktioita, koska nämä tulokset on johdettavissa paljon yksinkertaisemmista rajoitteista.
Occamin partaveitsi käyttöön
Kirjansa luvussa 3 Shaikh osoittaa, että kuluttajan teorian päätulokset (esim. laskeva kysyntäkäyrä, Engelin laki, Keynes-tyyppinen kulutusfunktio) voidaan johtaa kahdesta yksinkertaisesta muovaavasta rakenteesta (shaping structures). Shaikhin esittämät muovaavat rakenteet ovat kuluttajan tulotaso ja välttämättömän hyödykkeen kulutuksen minimitaso. Tulotaso rajoittaa valintoja, joita kuluttaja voi tehdä ja välttämättömän kulutuksen minimitaso tuo malliin “ratkaisevan epälineaarisuuden” välttämättömyyshyödykkeiden (esim. asunto) ja luksushyödykkeiden (esim. osake) välillä.
Mikrotaloustiede tarvitsee Occamin partaveistä: kilpailevista teorioista on valittava se, joka kykenee selittämään samat asiat mahdollisimman pienellä määrällä teoreettisia oletuksia. Tätä metodologista ehtoa uusklassinen mikrotalousteoria ei kykene täyttämään. On klassisen mikrotaloustieteen paluun aika.
capitalism2016 