Uusklassisen teorian visio taloudesta lähtee tyypillisesti liikkeelle kotitalouksista ja yrityksistä, jotka optimoivat (maksimoivat hyötyä tai voittoja) annettujen rajoitteiden puitteissa. Tässä teoriassa taloudellinen arvo liitetään preferenssien avulla mallinnettuihin rajattomiin haluihin, jotka törmäävät resurssien niukkuutta heijastaviin rajoitteisiin, kuten hinnat ja tulot. Nämä ovat signaaleja, jotka kertovat kotitalouksille ja yrityksille, miten niiden ristiriitaiset halut on mahdollista sovittaa yhteen. Rajattomien halujen ja niukkojen resurssien välinen jännite ratkeaa markkinoiden toiminnan välityksellä.
Uusklassisessa mikrotalousteoriassa yhteiskunnalliset suhteet ihmisten välillä palautetaan tavaroiden välisiin suhteisiin. Kuluttajat ja yritykset reagoivat hintoihin ja tavaroiden määriin sekä tulojen ja kustannusten asettamiin rajoituksiin. Yhteiskunnallisille suhteille toisiin ihmisiin tai toisiin yrityksiin ei perusmallissa ole sijaa. Sen sijaan ne tulevat mukaan tarkasteluun enintään poikkeamana tai lisäyksenä yleiseen malliin, jota nämä lisäykset eivät kuitenkaan horjuta.
Uusklassisen teorian ideologinen tehtävä
Uusklassinen representaatio kuluttajasta lähtee liikkeelle asosiaalisesta kuluttajasta, jonka preferenssit ovat vakaat ja riippumattomat muista ihmisistä. Yritykset puolestaan ovat näiden kuluttajien tahdottomia ja loputtoman joustavia palvelijoita. Anwar Shaikh kysyy, miten joku on voinut päätyä tällaiseen teoreettiseen jäsennykseen?
Shaikhin mukaan uusklassinen mikroteoria on ainoa jäsennystapa, joka varmistaa, että käytetyssä teoreettisessa kuvauksessa markkinat reagoivat täydellisesti ja passiivisesti siihen, mitä yksilöt haluavat. Koska ihmiset eivät reagoi toistensa käytökseen, heidän pitää reagoida johonkin toistensa takana: he siis reagoivat ”markkinoihin”, jossa tavarat ovat kaupan. Tämä teoreettinen rakennelma tarjoaa oikean johtopäätöksen: markkinat ovat täydellinen ja optimaalinen järjestelmä.
Vaihtoehto uusklassiselle ideologialle
Anwar Shaikhin mukaan on enimmäkseen turhaa kritisoida uusklassista talousteoriaa, koska teorian asema riippuu poliittisista johtopäätöksistä, ei teoreettisista tai empiirisistä tuloksista. Teorian oletuksia tarvitaan, koska ne ovat halutun johtopäätöksen (markkinat toimivat täydellisesti, tehokkaasti, optimaalisesti, yms.) kannalta tarpeellisia. Niinpä Shaikhin mukaan uusklassisen mikrotalousteorian kritiikin sijaan tarvitaan konkreettinen vaihtoehto, joka kykenee parempiin ja tehokkaampiin selityksiin samoille ilmiöille.
Uusklassisen mikrotaloustieteen tilalle Shaikh esittää klassista mikrotaloustiedettä, joka kykenee selittämään kaikki keskeiset taloudelliset ilmiöt (yritysten kustannukset, tavaroiden suhteelliset hinnat, tulonmuodostuksen ja -jaon, todellisen kilpailun markkinoilla, rahoituksen ja kansainvälisen kaupan ilmiöt). Näitä teemoja Shaikh kehittelee Capitalism-kirjansa luvuissa 4, 6, 7, 9, 10 ja 11.
Turbulentti tasoittuminen
Klassisessa mikrotaloustieteessä keskeisellä sijalla ovat erilaiset tasoittumisprosessit. Esimerkiksi pääomien liikkuminen yritysten ja teollisuudenalojen välillä tasoittaa voittoeroja. Samoin työläisten liikkuminen yritysten ja teollisuudenalojen välillä tasoittaa palkkaeroja. Kumpikaan tendenssi ei kuitenkaan synnytä yhtäläistä palkkatasoa tai yhtäläistä voittotasoa, vaan määrätyn palkka- ja voittojakauman.
Ennen kaikkea tämä liike synnyttää tendenssin voittoasteiden ja palkkatason turbulentin tasoittumiseen. Tämä tendenssi on keskeisellä sijalla selitettäessä markkinoiden dynamiikkaa, mutta sen ymmärtäminen aktualisoituneena asiantilana markkinoilla olisi Shaikhin mukaan ehdottoman virheellistä.
Ratkaiseva asymmetria: yritykset ja kuluttajat
Klassinen yrityksen teoria pitää sisällään ajatuksen, että yritykset, jotka eivät tuota voittoa tuhoutuvat ennemmin tai myöhemmin. Tätä periaatetta ei kuitenkaan ole olemassa kuluttajan teoriassa. Kuluttajat eivät kohtaa todellisen kilpailun kaltaista rajoitetta, joka on yrityksille todellisuutta. Heihin kuitenkin vaikuttavat moninaiset yhteiskunnalliset vaikutteet.
Klassinen kuluttajan teoria ottaa huomioon, että kulttuuri (ja yritykset mainonnan yms. kautta) muovaa ihmisten preferenssit, jotka omaksutaan sosiaalistumisen kautta. Preferenssit ovat osa kulttuuria, ne eivät ole yksilön muuttumaton piirre, vaan kulttuurisesti omaksuttu muuttuva asia. Kuluttajat voivat toimia tavan, perinteen tai päähänpiston voimasta, yritykset kilpailun synnyttämän pakon ajamana. Siten klassisessa lähestymistavassa kuluttajan ja yrityksen välille muodostuu kiila, ratkaiseva asymmetria.
Tuotannon ensisijaisuus
Toisin kuin uusklassisessa teoriassa, klassisessa mikrotaloustieteessä kuluttajan ja yrityksen teoriaa lähestytään epäsymmetrisesti. Samat periaatteet eivät sovellu molempiin. Yrittäjän teoria menee kuluttajan teorian edelle, koska yritykset toimivat aktiivisesti ja niiden toiminta määrittelee hinnan. Yritykset hallitsevat markkinoita. Selitettäessä hintojen muodostumista tuotannon vaikeus on ratkaisevalla sijalla.
Klassisen näkökulman ymmärtämisen kannalta on keskeistä ymmärtää, että voittojen ja palkkojen tasoittumisen periaatteet menevät preferenssien ylitse hintojen määräytymistä selittävinä tekijänä. Voittoasteiden ja palkkojen erot käynnistävät tasoittumisprosessin (arbitraasi), jossa hinnat lähestyvät reaalisten kustannusten osoittamaa keskimääräistä tasoa.
Pääoman valtakunta
Shaikhin mukaan klassisessa taloustieteessä pääoma on kapitalismin hallitseva voima ja voitto sen ratkaiseva kannustin. Tämä klassinen näkökulma johtaa vaihdon alueelta takaisin tuotantoon. Tuotannon alueella voiton objektiivisena perustana toimii lisätuote ja kilpailu toimii välineenä, jonka kautta voitto säätelee taloudellista kiertokulkua. Voitto on yritysten selviytymistaistelun mitta ja pysyvät tappiot ajavat yrityksen konkurssiin.
Kustannusleikkaukset ovat keino yrittää parantaa yrityksen selviytymismahdollisuuksia ja kilpailu luo paineen niiden käyttöönottoon. Kilpailun luomat pakot johtavat hintojen ja voittoasteiden tasoittumisen tendensseihin. Kilpailu on yritysten välistä sodankäyntiä ja kapitalismin rationaalisuus on tämän sodankäynnin “rationaalisuutta”. Tällainen järjestelmä on jatkuvasti kriisialtis. Sen sijaan selitystä kaipaavat pikemminkin hetkittäiset tyynet kaudet.