Anwar Shaikhin Capitalism on 15 vuoden työn tulos. Teos on vaativa empiiris-teoreettinen työ, jonka kunnianhimoinen pyrkimys on perustaa taloustiede uudelleen vastaamaan kapitalistista todellisuutta.
Shaikhin lähtökohtana kapitalistisen talouden perusluonteeseen on epäjärjestys, siinä missä vallitsevan, yliopistoissa opetettavan taloustieteen perustana on järjestys, ajatus taloudellisten olosuhteiden itsensä rauhanomaisesti uusintavasta luonteesta. Shaikh ei kuitenkaan katso, etteikö yhteiskunnassa ja taloudessa olisi järjestystä, vaan luonteeltaan läpeensä ristiriitaisen kapitalismin järjestys syntyy epäjärjestyksestä.
Shaikh tekee kapitalismiteoriallaan eroa myös niin sanotun heterodoksisen taloustieteen edustajiin. Shaikh määrittelee heterodoksisen taloustieteen pyrkimykseksi korjata ortodoksisen, akatemioissa opetettavan taloustieteen virheitä.
Heterodoksisen taloustieteen suurimmaksi ongelmaksi hän katsoo, että se jakaa ortodoksisen taloustieteen kanssa saman teoriaytimen. Tämä käy ilmi kun tarkastellaan heterodoksisen taloustieteen perusteita: Kun ortodoksinen taloustiede puhuu täydellisestä kilpailusta, heterodoksinen puhuu epätäydellisestä kilpailusta, kun ortodoksinen puhuu täydellisestä informaatiosta, heterodoksinen puhuu epätäydellisestä informaatiosta. Tällöin pyrkimyksenä on pohjimmiltaan silloittaa ero täydellisyyksien ja epätäydellisyyksien välillä, eikä johtaa taloustieteen perusteita todellisuudesta.
Shaikh pyrkii siis perustamaan taloustieteen teoreettis-empiirisesti uudelleen, lähtökohtanaan kapitalistista järjestystä tuottava epäjärjestys. Tältä pohjalta Capitalism-kirjan tarkoitus voidaan jakaa neljään osaan:
1) Shaikhin mukaan kirjassa kehitetään realistista (real) kuvaa olemassa olevista kapitalistisista talouksista. Täydellinen-epätäydellinen-tyyppisten vastakohtaisuuksien ongelma on se, että teoria epätäydellisestä vaatii teorian täydellisestä. Tällöin korjaukset täydellisyyskuvitelmiin päätyvät vahvistamaan alkuperäisen teorian asemaa ja uskottavuutta, koska tästä näkökulmasta teorian rukkaaminen vaatii vain hienosäätöä.
Shaikhin käsitykset kapitalistisesta todellisuudesta johdetaan jatkuvalla moninaisella empirian ja teorian vuorovaikutuksella. Hän soveltaa erityisesti klassista poliittisen taloustieteen teoriaperinnettä kaikessa sen moninaisuudessaan (erityisesti Smith, Ricardo, Marx), mutta käyden myös läpi useita modernin talousteorian haaroja (esim. itävaltalainen, keynesiläinen, uusklassinen). Tulemme näkemään, kuinka Shaikhin työskentely perustuu empiirisvetoiseen analyysiin todellisuuden idealisointien sijaan.
2) Kirja pyrkii osoittamaan, että kapitalistinen talousjärjestelmä synnyttää voimakkaita säännönmukaisuuksia (patterns), jotka ylittävät historialliset ja alueelliset erityisyydet. Näitä säännönmukaisuuksia muokkaavat voimat eivät ole toisaalta “teräskiskoja” (steely rails) kuin “olosuhdekonstellaatioitakaan” (constellations of circumstance).
Tämän kapitalistisia voimia koskevan huomautuksen tarkoitus on luultavasti oikaista usein kapitalismiteorioihin liitettyjä stereotypioita, kuten että kapitalismin dynamiikka sinänsä tarkoittaisi historian määräävyyttä deterministisessä mielessä, tai toisaalta että kaikki olisi sattumanvaraista ja ennakoimatonta.
Kapitalismi tuottaa käytäntöjä puitteistavia ajassa liikkuvia rajoja, joiden kaltevuudet (gradients) määrittelevät mahdollisuuksia; mikä on helppoa ja mikä vaikeaa minäkin historiallisena ajankohtana. Ne ovat järjestelmän sisäisten pakotteiden (immanent imperatives), kuten “voittomotiivin” (profit motive) seurausta. Toiminta (agency) ja toimintaa määrittelevä laki (law) ovat samaan aikaan läsnä moniulotteisessa rakenteessa. Rakenne on itsessään syvästi hierarkkinen, jossa toiset voimat ovat toisia vahvempia.
3) Kirja pyrkii osoittamaan, kuinka systeeminen järjestys syntyy ja elää jatkuvasta epäjärjestyksestä (the resulting systemic order is generated in-and-through continual disorder). Epäjärjestys on kapitalistisen järjestelmän sisäinen mekanismi. Jatkossa tulemme näkemään, että epäjärjestys tarkoittaa esimerkiksi kapitalismin puitteissa käytävää “todellista kilpailua” (real competition), joka on yksi järjestelmän ylihistoriallinen laki.
Shaikh myös huomauttaa, ettei järjestys ole optimaalisuuden synonyymi, eikä epäjärjestys ole synonyymi järjestyksen poissaololle (absence of order).
4) Kirjan mukaan suuri osa kapitalismin aiheuttamista ilmiöistä voidaan selittää pienellä määrällä toimintaperiaatteita, jotka saavat todelliset seuraukset hakeutumaan jatkuvassa liikkeessä olevien keskusten ympärille. Tämä on kapitalistisen järjestelmän “turbulentin sääntelyn tapa” (mode of turbulent regulation). Tämä turbulentti sääntely ilmenee “toistuvina säännönmukaisuuksina” (the form of pattern recurrence).
Käsitteitä turbulentti sääntely ja toistuvat säännönmukaisuudet sovelletaan läpi kirjan empiirisesti ja teoreettisesti, sekä ne ovat kudottu kirjan rakenteeseen. Tämän vuoksi niitä on syytä tarkastella vielä hieman lisää.
Turbulentti sääntely ja toistuvat säännönmukaisuudet koskevat kapitalismin useita “gravitaatiotaipumuksia” (gravitational tendencies). Gravitaatiotaipumuksia on kahdenlaisia:
1) Ensimmäinen joukko koostuu tavaroiden hintoja, palkkatuloja, korkotasoja, voittoja ja vaihtokursseja kanavoivista taipumuksista. Näillä prosesseilla on kaksi puolta:
i) tasapainottavat taipumukset (esim. kilpailu), jotka syntyvät jatkuvasta rahallisten etujen hakemisesta ja joiden tarkoittamattomana seurauksena tulojen etsimistä motivoivat erot kaventuvat.
ii) muokkaavat taipumukset (esim. tuottavuus), jotka ohjaavat sitä, mitkä tasapainottavat taipumukset milläkin hetkellä ovat vaikuttavia.
→ Yhdessä nämä voivat esimerkiksi tarkoittaa, että tasapainottumisprosessi saa yksittäiset palkka- ja voittoasteet hakeutumaan vastaavien keskiarvojen ympärille. Työvoiman ja pääoman välisellä todellisella kilpailulla on tässä merkittävä rooli. Samaan aikaan keskimääräinen palkkataso riippuu tuottavuudesta, kannattavuudesta ja työnantajien ja -tekijöiden välisestä voimatasapainosta. Keskivoitto riippuu tuottavuudesta, palkoista ja pääomavaltaisuudesta.
2) Toinen joukko nousee järjestelmän turbulentista makrodynamiikasta, jolle on luonteenomaista laajentumisprosessi, kasvu- ja hidastumisaallot, jatkuva työttömyys ja jaksottaiset taantumat (mukaan lukien vuodesta 2007 alkanut kriisi). Voittomotiivi on jälleen oleellinen tekijä investointien, kasvun, työllisyyden, suhdannevaihteluiden ja jopa inflaation sääntelyssä.
On varmaan paikallaan huomauttaa, ettei Shaikh tässä kohtaa tarkoita tietoista sääntelyä, johon suomen kielen sana usein viittaa, vaan järjestelmän itsesääntelevää luonnetta.
Nämä taipumukset ja prosessit kuuluvat todellisen kilpailun piiriin, jossa voittomotiivi esittää keskeistä roolia.
Kapitalismin yleisten lakien kannalta todellisen kilpailun ja voittomotiivien suhdetta voi ymmärtää parilla näiden keskinäisiä suhteita avaavalla huomiolla.
Shaikh mainitsee, että ortodoksisen taloustieteen idealisoimalla täydellisellä kilpailulla on yhtä vähän tekemistä kapitalismin todellisen kilpailun kanssa, kuin baletilla sodan kanssa. Akatemioissa opetettavan taloustieteen täydellinen kilpailu viittaa tilanteeseen, jossa yritykset paremminkin kilvoittelevat keskenään jotta lähtökohtaisesti niukat resurssit tulisi käytettyä optimaalisesti ja kuluttajat saisivat mahdollisimman edullisia tuotteita. Tätä seuraten taloustieteen tarkoittama kilpailu liittyy yleisemmin blogauksen alussa mainittuun taloudellisten olosuhteiden rauhanomaiseen uusintamiseen. Ortodoksisesta taloustieteestä puuttuu ristiriidan ja konfliktin ulottuvuudet.
Todellisessa kilpailussa yritykset toimivat voittomotiivin johdattamina ja käyttävät kaikkia keinoja tehdäkseen mahdollisimman suuria rahamääräisiä voittoja: leikkaavat kustannuksia, pidentävät työaikaa, tehostavat työtä ja työprosesseja, sekä ottavat käyttöön ja kehittävät uutta teknologiaa tehostaakseen työtä ja tehdäkseen sitä tarpeettomaksi. Työläiset kilpailevat parhaiten palkatuista työpaikoista ja pääomat liikkuvat sinne, missä sille maksetaan korkeinta tuottoa. Kilpailuedut saavutetaan matalilla kustannuksilla, joka käytännössä tarkoittaa niiden teollisuuden- ja tuotannonalojen pärjäämistä kilpailussa, jotka voivat polkea palkat ja muut tuotantokustannukset mahdollisimman alas. Todellinen kilpailu on siis kaikkien sotaa kaikkia vastaan, bellum omnium contra omnes.
Todellinen kilpailu johtaa tendenssinomaiseen palkkojen, kustannusten ja voittoasteiden tasoittumiseen, mutta kuitenkin niin, että tasoittuminen tarkoittaa toisten haalimia suuria voittoja ja toisille lankeaa tappiot. Kaikkien sodassa kaikkia vastaan kenelläkään ei ole “oikeutta” voittoihin, vaan ne syntyvät raa’assa kilpailussa. Tämä näkemys eroaa uusklassisen taloustieteen käsityksistä, jossa voitot ovat luonnollinen ja ansaittu osa liiketoimintaa. Näin huomaamme mitä Shaikh tarkoittaa puhuessaan keskenään samaan aikaan operoivista mutta ristiriitaisista voimista. Järjestelmän sisäinen logiikka tuottaa järjestystä epäjärjestyksestä.
capitalism2016 